Viaporin pommituksen syttyessä 9. elokuuta 1855 linnoituksen puolustajat olivat voimattomia nykyaikaisin asein varustetulle englantilais–ranskalaiselle laivastolle, sillä vanhentuneet ruotsalaiskaudelta jääneet tykit eivät kantaneet lähellekään yhtä pitkälle. Sodan jälkeen venäläiset päättivät jatkaa linnoituksen varustamista nykyaikaisella sotakalustolla ja puolustustekniikalla. Näin Kustaanmiekalla alkoivat laajamittaiset maansiirtotyöt, joiden tuloksena saaren länsi- ja eteläpuolelle syntyi isoja hiekkavalleja. Vallien päälle asennettiin raskaita Permissa ja Pietarissa valmistettuja meritykkejä, joiden tulivoima oli huomattavasti edeltäjänsä suurempi.

Venäläistykkien lisäksi löydät linnoituksesta vanhoja ruotsalaisia tykkejä sekä ensimmäisen ja toisen maailmansodan kalustoa.

Nykyään Suomenlinnan kirkossa toimii myös majakka. Mutta näin ei ollut aina. Harva tietää, että alunperin vuonna 1854 rakennetun ortodoksisen pyhäkön ulkoasua muutettiin vuosina 1927—1929. Itsenäisen Suomen poliittinen eliitti ei pitänyt hyvänä, että Helsingin rantaviivaa mereltä katsottuna rikkoivat bysanttilaistyylisten kirkkojen siluetit. Kirkkoa muutettiin kilpailun voittaneen Einar Sjöströmin piirustusten mukaisesti. Aleksanteri Nevskin kirkon alkuperäinen arkkitehti on Konstantin Ton, joka tunnetaan mm. kuuluisan moskovalaisen Kristus Vapahtajan kirkon luojana. Myös sen kirkon kohtalo on ollut dramaattinen, sillä bolshevikit räjäyttivät sen maan tasolle. Vanhan Suomenlinnan kirkon alkuperäinen kirkonkello sijaitsee rakennuksen länsipuolella.